Translate

tiistai 15. lokakuuta 2013

Asiaa heikosta itsetunnosta

Hei taas pitkästä aikaa :) Tässä on taas sattunu ja tapahtunu.

Syksy on kauneimmillaan <3 En tiedä mitään kauniimpaa kuin syksyinen luonto :>




Tosiaan oon kertonu, että oon käyny psykiatrilla puhumassa mun unikauhukohtauksista jotka ilmeisesti johtuu lapsuuden traumoista. Huomattiin kuitenkin, että mua ahdistaa normaalissa elämässäkin mun menneisyyden asiat ja mulla on lievä paniikkihäiriö. Eli paikat missä on paljon ihmisiä ahdistaa ja muutenkin mieliala vaihtelee tosi suuresti, vajoan ajatuksiini ja unohtelen ihmeellisiä asioita (mitä ei normaalisti ihminen unohtais) ja suutun äärettömän herkästi. Mun lapsuudessa tosiaa tapahtu tosi paljon. Aika paljon isän toimesta ja koululla oli kanssa oma osansa. Psykiatri ei yhtään ihmetelly miksi mulla ei mee nyt kauheen hyvin. Ne käsittelemättömät asiat kummittelee syvällä mun mielessä vaikka niitä en muistakkaan. Ainoastaan äiti on kertonu mulle mitä kaikkee on tapahtunu. Aiheesta puhuminen saa mut herkistyyn ja mun sisällä jyllää suuri vihan ja itkuisuuden tunne, ihan kuin pystyisin tunteen ne asiat vaikka en niitä muista. Se on pelottavaa :( Rupesin ihan itkemään siellä kun selitin asioita ja kuinka pelkäsin isääni.
 Ne kaikki asiat pitää kaivaa ulos, jotta ne voi käsitellä ja voin alkaa luottaa itteeni ja hyväksyä asiat ja unikauhukohtaukset loppuis.


Mua häiritsee mun tosi huono itsetunto. Se on ollut aina tosi surkea ja en ole luottanut itteeni yhtään. Pidän itseäni alempi arvoisena kuin muita ihmisiä. Mun on vaikea hyväksyä itteni sellaisena kuin olen. Oon löytänyt aivan mahtavan ja ihanimmat miehen mun elämään <3 harmittaa kun mun pidättyväisyys ja huono itsetunto ei anna kauheen hyvää kuvaa. Haluaisin olla oma itteni ja näyttää todellisen luonteeni. Se on hankalaa, mutta päivä päivältä näyttää kuitenkin paljon paremmalta! :) Se on vaa se kun saa hyväksyntää ja mua ei hylätä. Se antaa uskoa parempaan huomiseen. Ehkä en olekkaan niin kamala?

Kaverit on todella tärkeitä. Harmi kun suurinosa mun kavereista asuu älyttömän kaukana. satojen kilometrien päässä ja jopa toisessa maassa. Onneks läheltäkin löytyy hyviä tyyppejä joita pitäs nähdä useemmin <3 :) Jos te mun kaverit luette tätä niin haluan kiittää teitä siitä, että ootte jaksanu tukee mua vaikeina aikoina ja hyväksytte mut sellaisena kuin olen. Lähimmät ystävät tietävät että en ole vaan se hiljainen tyttönen joka vaan hymyilee ja on kaikessa samaa mieltä. Mä oon tosi huumorintajuinen, ehkä vähä hullu(hko), pervolla huumorilla varustettu nainen jolla on myös vahvoja mielipiteitä joita harvoin uskaltaa tuoda esiin. Mussa on siis suomeks sanottuna MUNAA. ;) haha Mut joo, tästä kuoresta ku pääsis irti niin kaikki ois hyvin :) Hidas prosessi tää on mutta parempaan päin kuitenkin.

Avauduin nyt aika paljon mun henkilökohtaisista asioista, mutta mulle tulee kans hyvä olo kun saan blogiini kirjoitella näitä.

Koulukiusaaminen ja huonot perheolot on syy moneen samanlaiseen tarinaan. Se on niin väärin kuinka viattomat ihmiset joutuvat kärsimään toisten idioottimaisuuden takia. Maailmassa on niin paljon julmuutta ja kylmiä ihmisiä. Moni nuori syrjäytyy näiden saatanan kusipäiden takia. En ymmärrä miksi esim. koulukiusausta harrastetaan. Saako ne kiusaajat jotai sairaita kiksejä siitä kun saa toisen itkemään, syrjäytymään tai jopa tappamaan itsensä. Se on niin surullista :(

Tähän aiheeseen liittyen haluankin kysyä sinulta!
 Onko sinulla samoja kokemuksia ja fiiliksiä tai tunnetko jotain joka olisi joutunut kokemaan vastaavia asioita? Ootteko selvinnyt vastaavasta tilanteesta, millä tavoin? Kuinka suuri apu ystävistä ja perheestä on ollut?  :)
Voipi vastailla ihan anonyymisti ^^

<3Helena

3 kommenttia:

  1. Itelläki on huono itsetunto ja se varmasti johtuu koulukiusaamisesta, mua siis kiusattiin ala-asteen 5 luokalta aina tuonne 9 luokkaan asti. Onneksi mulla oli ystävä tukena, en tiiä miten olisin jaksanu ilman häntä. Mut toivon että sun itsetunto kohenee :) ite oon huomannu, että mun itsetunto on parantunu noista kiusaamis ajoista, mutta ei se kyllä vieläkään mitenkään hyvä ole.

    VastaaPoista
  2. En oo seuraillut blogiasi vielä kauaa mutta tää aihe koskettaa mua aina ja onkin pakko nyt kommetnoida vain lyhyesti ensinnäkin että tosi hienoa että oot päässy ja pystyny puhumaan jollekulle noista asioista, se on paljon enemmän mihin oon itse toistaiseksi pystynyt ja mun koulukiusaamisesta alkaa olla pian 15 vuotta aikaa. Mä en usko että ne ihmiset jotka tekee pilkkaa jostain tosi pienistä asioista, tajuaa miten pitkälle omassa elämässään se kohde niitä saattaa kantaa. Mutta pikkuhiljaa niistä sitten kai joskus parantuu, en tiedä. Anyway, jaksamisia näinkin randomilta suunnallta sulle :)

    VastaaPoista
  3. En tajua yhtään noita koulukiusaajia...Okei, ehkä silloin 1.-2. luokalla on sellasta lanpsenmielistä kiusaamista, mutta sitten nuo muut kiusaamiset, kuten ylä-asteella, ne on jtn niin kauheeta :(
    Mua on kiusattu vähän ala-asteella mutta sitten pahemmin ylä-asteella, en sopinut joukkoon tai jotain vastaavaa...Onneksi oli pari hyvää ystävää jotka jakso pitää mua puolia. Vanhemmille en oikein viittiny sanoa tästä, kärsin hiljaa :/
    Mutta onneksi kun oon nyt päässyt lukioon, jossa on vaan muutama tuttu eikä mun menneisyyttä tunne monikaan niin asiat on paljon paremmin! Oon saanu paljon itseluottamusta ja uusia kavereitakin :)
    Oon tosi huono antaan neuvoja miten selvitä, mutta kunhan oikeesti menis kertomaan jollekkin eikä hiljaa kärsi niinku mä.

    Mutta, toivottavasti sun itsetunto pikkuhiljaa kasvaa, se vie aikansa :)
    Oot ihan mahtava ja tosi kaunis persoona, ISO virtuaalihali! :3

    VastaaPoista