Translate

torstai 26. kesäkuuta 2014

Minustako yrittäjäksi?

Heissulivei vaan kaikille! :)

Kääk apua mulla oli tänää töissä kauhea innostus päästä kirjoittamaan blogiin mutta nyt se innostus pääs vähän hiipumaan koska vähän sad fiilis. Ei mitään vakavaa siis ole sattunut :D selitän siitä vaikka myöhemmin tässä postauksessa!

plölö noi kengät tuolla taustalla :D

 Mutta niiiiin! Minustako yrittäjäksi?

Pomoni sanoi sivumennen töissä kahvitauolla, että asiakkaat on kovasti kysellyt, että mihin 3.
kerroksen kirppari on hävinnyt. Mulle on kanssa tullut hirveen moni asiakas kyseleen ja harmitteleen, että mihin kirppari on hävinnyt, koska siellä oli aina niin kiva käydä kiertelemässä. Mulle tuli aivan tajuttoman iso suorastaan räjähtävä innostus ruveta kirppari yrittäjäksi!! Suunnitelin jo mielessäni millainen siitä tulisi ja kuinka se saataisiin ihmisten tietoisuuteen ja mukavaksi paikaksi tulla aina uudestaan ja uudestaan. Noh sanoin sitten aikani mietittyäni pomolle että ''Ei hitto kiitos sulle mut nyt on ihan hirvee hinku ruveta kirppis yrittäjäksi!'' - Aijaa, no mä nyt oon ite sitä perustamassa.
MITÄ?! EIII EI EI... Mun suunnitelmat meni nyt ihan mönkään :( Mut sitten hän pyysi mua lähteen mukaan siihen juttuun hänen kanssaan, no miksei :) Eli siis kyllähän minä voisin kanssa oman kirpparin perustaa, mutta en koskikaraan jos kerta pomoni sinne jo sitä suunnittelee ja muualla en oikeen nää mitään kannattavuutta.


Olisin itse halunnut suunnitella ja sisustaa ja keksiä kaikkea kivaa. Siitä tulisi suht. nuorekas mutta ei tietenkään liikaa! Sellainen ihanan kotoisa :) Moni kirppis haisee kamalalle ja niiden visuaaliseen näköön ei ole panostettu oikeastaan mitenkään. Tulis itsekkin meinaan käytyä enemmän kirppareilla mut kaikki kirppariit on jotenkin niin kolkkoja ja kylmiä ettei siellä viihdy :/ Mun kirpparista tulis mukava, lämmin, viihtyisä ja sivutoimena myisin myös kahvia ja pullaa :) Iloinen asiakaspalvelu ja se että muistaa aina hymyillä erottaisi kirpparin muista! Se olis oikeasti menestys! Mä niin haluan toteuttaa tän jutun mutta saa nähdä kuinka paljon saan määräysvaltaa jos kerta en yksin lähde bisnekseen vaan ryhdyn pomoni kanssa yhtiökumppaneiksi. Uskon että hän ottaa idoitani vastaan, mutta kuinka paljon? Yksin olisin saanut päättää kaikesta.

Noh toisaalta tämähän on hyvä juttu! :) Siis vaikka merkonomiksi valmistun 3kk päästä, en silti tajua mitään yrittäjyydestä, vaikka siihen liittyvän kurssin kävinkin tähän koulutukseeni liittyen. Pomoni kuitenkin on yrittäjä ja tietää mitä tehdä, keneltä saada neuvoa ja niin edelleen. Yksin olisin ollut aika pulassa. Asiahan ei siis ole vielä täysin varma, mutta aika innoissamme olemme molemmat tästä yritys ideasta! :) Olin vähän kauhuissani että mitä teen sen jälkeen kun valmistun! :( Ei ole opiskelupaikkaa ja töitäkään ei ole kauheasti tarjolla. Jos tämä olisi sitten ratkaisu siihen ongelmaan ! :)

Ei mulla taas mitään muuta!

<3Helena

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

VIDEO! Emo/scene/rock makeup tutorial

hohoo! Minä täällä taas.
Nyt sitten ajattelin toteuttaa mun päässä jo pitkään pyörineen asian. Eli tämmöisen tutorial haasteen!
Kaikki jotka tätä nyt luette niin repäskää ja lähtekää tähän mukaan!

 Eli viikon ajan joka päivä tai miten itsellä aikaa riittää tee makeup tutorial video, jossa joka kerralla meikkaat itsesi jonkin tyylilajin edustajaksi. Emo, scene, gootti, pissaliisa  jne. Myös julkisuuden henkilöt käy!
Tyyli on vapaa ja ujoimmat voi toteuttaa haasteen kuvina omaan blogiinsa. :)
Muista postatessasi tämän blogiisi, mainitse keneltä haasteen sait/kuulit kunnes kerääntyy iso lista ihmisiä joiden blogeja voi käydä kurkkaamassa ja heidän tutoriaalejaan :) (edellyttäen siis että on linkit blogeihin/youtube kanaville)

Tosiaan kun sanoin tyyli on vapaa ja tein tästä omasta hieman humoristisen! :D Ei siis ole mikään kuoleman vakava juttu ja ei haittaa vaikka et osaisikaan meikata,
 hyvä esimerkki minä tuossa alhaalla -->
:D Pitäkää hauskaa!





maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ylläreitä, uutta tukkaa ja kuvatuksia!

moi! :)

Nyt on sitten 4 päivää siitä kun Viljami lähti uuteen kotiin. Yllättävän helppoa ollut niin itselläni kuin toisella kissallani veetillä. Ikävää en ole oikeastaan ehtinyt edes ajatella. Olenko kamala ihminen? Jotenkin tuntuu että arki on helpompaa eikä ahdista enää niin paljoa.. Se kissan ahdistuneisuuden näkeminen teki omastakin olosta kurjan ja vaikutti varmasti koko ''lauman'' mielialaan. Uskoin että Veeti olisi masentunut ja surullinen kun Viljami lähtee, mutta ei! Päinvastoin. veeti on nyt paljon virkeämpi, osallistuvampi ja muutenkin iloisempi. En ole nähnyt hänen leikkivän kunnolla kahteen vuoteen. Aina kun hän yritti leikkiä niin Viljami varasti lelun ''MINUN, väisty!'' Nyt Veeti saa painaa palleroiden perässä ilman että kukaan keskeyttää!


Voi ei tuota yhtä ihan oikeesti! Taas löytyi yksi suklaakätkö kirjeen kera mun takin taskusta <3 



Pari muutaki kätköö löytyi viime viikolla. Ihan oikeasti aikooko se lihottaa mut tosissaa?!
<3

Mutta juuu!
Sain aikaiseksi jopa värjätä hiuksenikin! Päätin taas vetä koko pääni punaiseksi. Musta punaisen kanssa toi kivaa säväystä hiuksiin, mutta ei mua oikein voi kutsua punapääksi jos pääli osa hiuksista on mustia :) ja minähän haluan olla punapää! Nämähän ei ollut enään lähelläkään mustaa vaan ruskeen eri sävyjä. hyh

,ENNEN

Värin valitseminen oli vaikeaa mutta päädyin lopulta tähän Schwarzkopf Nectra color:iin :)
Hoitavia öljyjä joita mun hiukset todellakin tarvitsee!




JÄLKEEN

Mä en ymmärrä mistä toi musta läiskä jäi hiuksiini! Olisiko kuitenkin kannattanut blondata ennen värjäystä :D



ja pitkästä aikaa uusia järkkäri kuvia!! 
:)

Tässä kuvassa näyttäs edellee että päältä mustat hiukset vaikka todellisuudessa on tummemman punaiset kuin latvat :D Joo i know fat ass! :D:D

jokaiseen kuvaus sessioon kuuluu nämä tämmöiset! Se on taitaakin olla enemmän sääntö kuin poikkeus.












ja vielä tähän lopuksi, ÄITI <3


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)
<3Helena

tiistai 10. kesäkuuta 2014

elämä muuttuu

Heippa!

Ajattelin taas vähän kirjoittaa mun ajatuksia tänne. Harvinaista on vaan se, että teen tätä 11 aamulla
enkä 11 illalla. :) Ihanaa mennä välillä iltavuoroon. Koko viimeviikko oli aamua ja samoin eilen maanantaina niin kyllä se rupee puuduttaan.

Hmm mistä taas aloittaisin? Oon niin tajuttoman onnellien. Toisaalta must tuntuu, että mun pitäis oikeasti vähän hillitä näitä onnellisuuspostauksia tänne. Oon just sellanen lässyn lää i love youu hani puppeli tuutiduu <33 just sellaista käytöstä oon aina vihannut. Mikä mua vaivaa? :D <3 Oon vaan niin in lööv. Ei sille mitään voi.

Oon vähän hämilläni. Mua jännittää, pelottaa, ahdistaa, hymyilyttää ja naurattaa. - hullu?
Ehkä.. Noh asia on nyt niin, että muutan poikaystävän kanssa yhteen. Mulla on sopimus tässä mun nykyisessä asunnossa, että pitää asua lokakuun loppuun ja vasta sen jälkeen pääsis muuttaan. Ehkä se on ihan hyvä asia, että saan rauhassa mietiskellä ja valmistautua. En ole koskaan asunut yhdessä kenenkään kanssa siis jos ei lapsuutta lasketa :D Olen sellainen erakkoluonteinen että siis tykkään ihmisistä ja seurasta mutta on aikoja kun haluan olla ihan yksin. Miten se sitten onnistuu kun yhdessä asutaan. Siellä on yksi huone jonka minä saan kokonaan käyttööni ja piiloitua sinne aina kun tuntuu siltä ehkä se auttaa :D Mutta se ei ole sama juttu kuin olla ihan yksin kotona. Koti on aina ollut mulle se turvapaikka. Mihin voin paeta kaikkia ja kaikkea.
 Mutta herranjumala oonhan minä onnellinen <3 Dima on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. En voi vieläkään uskoa, että löysin tuollaisen miehen itselleni. Meillä on niin samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat ja kaikki, joita on hellpo lähteä toteuttamaan yhdessä. En jaksa odottaa, että saan aloittaa yhteisen elämän hänen kanssaan ja nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tää on mahtava fiilis!

Mutta vähän surullisia ja haikeita uutisia tähän väliin.

Tosiaan mun toisella kissalla Viljamilla on ollut aina vähän vaikea soluttautua osaksi perhettä. Siis Viljamilla ei ole mitään ongelmaan vaan vika on minussa. Mulla ei riitä aikaa Viljamille niin paljon kuin hän ansaitsisi. Veeti kissa on aina ollut mulle se ykkönen ja Viljami kärsii siitä silmin nähtävästi. Viljami on sen luontoinen että hänen pitää olla se ykkönen. Viljami tuppaa joka paikkaan ehkä vähän liikaakin ja jos siltä vähän komentaa se suuttuu ja rupea mököttämään. Viltsu on upealuonteinen kissa. Aivan unelma, mutta hän ei vaan ole saanut ja tuskin tulee samaanaankaan minun luonani sellaista elämää kun hän ansaitsisi.
Nyt sitten kun koiranpentu Tessa tuli taloon, kaikki muuttui huonommaksi :( Viljamista tuli todella mustasukkainen ja tekee välillä ikäviä pissa yllätyksiä Tessan nukkumapaikalle. Viljamista tuntuu, että Tessa tuppautu hänen reviirilleen. Kyllä Viljami siis toimeen tulee tessan kanssa ja antaa tulla lähelle ja nuuhkutella. Eli osaa ne sulassa sovussakin olla välillä. Viljami vaan on mustis Tessan saamasta huomiosta. En kuitenkaan koirasta voi lähtee luopumaan ja mitä se muuttaisi? En silti pysty Viljamille tarjoamaan elämää minkä hän ansaitsisi. Voi kumpa osaisin selittää tämän vähän paremmin. Viljamista kuitenkin näkee että hän kärsii. Se on jännä kuinka erilainen Viljami on luonteeltaan kuin Veeti. Seurallinenhan Veetikin on :3 semmone mamman mussukka mutta sen kanssa ei tule ongelmia eikä hän ole mustis Tessasta. Viljami tarvitsisi kodin jossa sitä rakastetaan ja annetaan huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Hänen pitää olla jollekkin se ykkönen <3

Tästä syystä Viljami onkin menossa uuteen kotiin perjantaina. Toisaala mua kaduttaa ja haluaisin perua, mutta sitten rupean miettimään Viljamia ja mikä on hänelle parasta ja uusi koti ulkoilumahdollisuuksilla valjaissa ja ulkotarhassa ja monta rapsuttajaa = Viljamin koti. Nyt musta tuntuu että Viljamilla on vihdoinkin mahdollisuus päästä KOTIIN. Se on hyvä tehdä nyt kun hän on vielä nuori. Annoin sellaiset griteerit uusille omistajille, että Viljamin einikäinen yhteydenpito. Kuvia ja kuulumisia ja kahvilla voisin myös käydä heidän luonaan. Se lohduttaa että saan vielä jollain tavalla olla osana Viljamin elämää. <3 :)

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tajuttoman onnellinen, mutta myös ahdistunut

Heips!:)

Mistäpäs alottaisin kertomaan mun fiiliksiä. Olen niin tajuttoman onnellinen, mutta myös ahdistunut.
Mulla on maailman paras poikaystävä. En olisi ikinä uskonut löytäväni ketään hänen kaltaistaan. Voiko mulla kerrankin käydä näin hyvä tuuri!? Mulla on ollu elämässä niin hirveästi epäonnea. Niin rakkaudessa kun kaikessa muussakin. Vihdoinkin tuntuu että palaset alkaa loksahtaa paikoilleen. Mulla kuitenkin on pelko, että tämä kaikki hajoaa, taas. Niinhän siinä aina käy, eikö?
Välillä tuntuu että asiat on liiankin hyvin. Ei liian täydellistä suhdetta voi olla olemassakaan? Voiko tää kaikki olla oikeesti näin täydellistä. Kysymyksiä riittää ihan hirveästi ja välillä tuntuu kuin pääni hajoaisi kahtia tai oikeestaan räjähtää kabooom! En tiedä onko muilla ollut joskus sellaista fiilistä :D?

Tosiaan tuon ahdistuneen tunteen mulle tuo yksinäisyys. Poikaystävä on venäjällä töissä 2 kuukautta.
Mulla ei ole oikein ketään tässä kaupungissa. Onhan kavereita, sellaisia joita moikataan kun satutaan kohdalle tai chattaillaan pääasiassa facebookin välityksellä. Multa kuitenkin puuttuu sellainen läheinen kaveripiiri ja se paras ystävä jolle voi kertoa kaiken. Mua jotenkin ahdistaa tää kaupunki ihan hirveesti! Mä en osaa oikein kuvailla tätä fiilistä. Jotenkin tykkään kun tää ei ole liian iso mutta ei liian pienikään kaupunki. Silti joskus kaipaan hälinää ympärille ja sitä ettei jokainen vastaantulija tunnista sua. Täällä kaikki tietää toisensa ja toisten asiat. Poikaystävän kanssa ollut puhetta Tampereelle muutosta joten toivotaan että se suunnitelma toteutuu :) Tampere on tosi mukava paikka! Ja siellä mulla on ainakin yksi tosi kiva ystävä.

Raha on tietysti yksi asia joka stressaa mutta niinhän se varmaan stressaa kaikkia nykyään. Välillä sitä miettii mitä kaikkea on tullut hommattua ja nyt sitten on vähän pulassa sen takia :D Hyvä puhelinkin oli käytössä joka oli sitten pakko myydä kun halusin toisen tilalle. Nyt sitten maksan kahta puhelinta vaikka toista mulla ei enää ole.. Olenko vähän tyhmä? Ehkä :D
Niin ja kun mun tablet tietokonekin varastettiin, joudun siitäkin maksaan kuukausittain itseni kipeäksi.
Asunnon sotkuisuus kanssa ahdistaa. Kun ahdistun, en jaksa siivota ja sitten ahdistun lisää! :D En viihdy kotona ja olenkin todella paljon äidin luona. Tessa tietty mukana :)

Tessa on yksi valopilkku mun arjessa! :) Tottakai se on rankkaa. Se on kuin pieni lapsi jonka yksinhuoltaja minä olen. Tessa vie hirveesti aikaa eikä mulla riitä oikein energiaa enään mihinkään muuhun. Mutta on se sen arvoista. Aivan ihana luttana <3 äitin vaavi!












































Nyt sitten nokka kohti uusia pettymyksiä! :D Ei se auta tässä masentua, onhan mulla asiat kuitenkin ihan hyvin kun vertaa entiseen. :) Rakkaus on parantanut paljon haavoja ja toivon sen jatkuvan ja kestävän kunnes olen taas oma itseni ja voin taas luottaa <3






<3Helena

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Voiko tälläistä ihmistä olla olemassa?

Heippa! :)

Voi ei.. Mä taidan olla maailman onnellisin tyttö koko maailmassa... Musta tuntuu että rupean kohta itkemään. Oon yhtä hymyä koko ajan ja hymyileminen alkaa jo sattumaan naamaa ja ärsyttämään ihmisiä :D Mutta en voi sille mitään.

Syy mun onnellisuuteen?

Poikaystävä.. Siis se mies on ihan uskomaton. Mä oon alusta asti miettinyt voiko hän olla oikeasti olemassa. Olen usein miettinytkin ''are you real?!?!'' <3

Nyt tänään tapahtui kaiken huippu. Poikaystävä tuli tosiaan viime keskiviikkona virosta suomeen ja majaili muutaman päivän mun luona kunnes sunnuntaina lähti venäjälle. Kun Dima oli vielä täällä hän käski minun mennä hakemaan yhdestä laatikosta eräs juttu. No mitä sinne oli piilotettukkaan? SUKLAATA! Ja pieni kirje jossa hän käski hymyillä. :)
Nyt tänään kävin vaatehuoneesta hakemassa lakanaa, kun huomasin että sinne oltiin kätketty LISÄÄ suklaata! Ja kirje suloisella tekstillä :3 eikä se loppunut siihen koska niitä löyty lisää piilotettuna mun kaapeista :3 Kamalasta vaateläjästä mun vaatekaapista ja nyt mua nolottaa että se on nähnyt sen kaaoksen xD Ja toinen siivouskomerosta <3

Voiko tuollaista ihmistä olla edes olemassa..

<3 Helena