elämä muuttuu

Heippa!

Ajattelin taas vähän kirjoittaa mun ajatuksia tänne. Harvinaista on vaan se, että teen tätä 11 aamulla
enkä 11 illalla. :) Ihanaa mennä välillä iltavuoroon. Koko viimeviikko oli aamua ja samoin eilen maanantaina niin kyllä se rupee puuduttaan.

Hmm mistä taas aloittaisin? Oon niin tajuttoman onnellien. Toisaalta must tuntuu, että mun pitäis oikeasti vähän hillitä näitä onnellisuuspostauksia tänne. Oon just sellanen lässyn lää i love youu hani puppeli tuutiduu <33 just sellaista käytöstä oon aina vihannut. Mikä mua vaivaa? :D <3 Oon vaan niin in lööv. Ei sille mitään voi.

Oon vähän hämilläni. Mua jännittää, pelottaa, ahdistaa, hymyilyttää ja naurattaa. - hullu?
Ehkä.. Noh asia on nyt niin, että muutan poikaystävän kanssa yhteen. Mulla on sopimus tässä mun nykyisessä asunnossa, että pitää asua lokakuun loppuun ja vasta sen jälkeen pääsis muuttaan. Ehkä se on ihan hyvä asia, että saan rauhassa mietiskellä ja valmistautua. En ole koskaan asunut yhdessä kenenkään kanssa siis jos ei lapsuutta lasketa :D Olen sellainen erakkoluonteinen että siis tykkään ihmisistä ja seurasta mutta on aikoja kun haluan olla ihan yksin. Miten se sitten onnistuu kun yhdessä asutaan. Siellä on yksi huone jonka minä saan kokonaan käyttööni ja piiloitua sinne aina kun tuntuu siltä ehkä se auttaa :D Mutta se ei ole sama juttu kuin olla ihan yksin kotona. Koti on aina ollut mulle se turvapaikka. Mihin voin paeta kaikkia ja kaikkea.
 Mutta herranjumala oonhan minä onnellinen <3 Dima on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. En voi vieläkään uskoa, että löysin tuollaisen miehen itselleni. Meillä on niin samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat ja kaikki, joita on hellpo lähteä toteuttamaan yhdessä. En jaksa odottaa, että saan aloittaa yhteisen elämän hänen kanssaan ja nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tää on mahtava fiilis!

Mutta vähän surullisia ja haikeita uutisia tähän väliin.

Tosiaan mun toisella kissalla Viljamilla on ollut aina vähän vaikea soluttautua osaksi perhettä. Siis Viljamilla ei ole mitään ongelmaan vaan vika on minussa. Mulla ei riitä aikaa Viljamille niin paljon kuin hän ansaitsisi. Veeti kissa on aina ollut mulle se ykkönen ja Viljami kärsii siitä silmin nähtävästi. Viljami on sen luontoinen että hänen pitää olla se ykkönen. Viljami tuppaa joka paikkaan ehkä vähän liikaakin ja jos siltä vähän komentaa se suuttuu ja rupea mököttämään. Viltsu on upealuonteinen kissa. Aivan unelma, mutta hän ei vaan ole saanut ja tuskin tulee samaanaankaan minun luonani sellaista elämää kun hän ansaitsisi.
Nyt sitten kun koiranpentu Tessa tuli taloon, kaikki muuttui huonommaksi :( Viljamista tuli todella mustasukkainen ja tekee välillä ikäviä pissa yllätyksiä Tessan nukkumapaikalle. Viljamista tuntuu, että Tessa tuppautu hänen reviirilleen. Kyllä Viljami siis toimeen tulee tessan kanssa ja antaa tulla lähelle ja nuuhkutella. Eli osaa ne sulassa sovussakin olla välillä. Viljami vaan on mustis Tessan saamasta huomiosta. En kuitenkaan koirasta voi lähtee luopumaan ja mitä se muuttaisi? En silti pysty Viljamille tarjoamaan elämää minkä hän ansaitsisi. Voi kumpa osaisin selittää tämän vähän paremmin. Viljamista kuitenkin näkee että hän kärsii. Se on jännä kuinka erilainen Viljami on luonteeltaan kuin Veeti. Seurallinenhan Veetikin on :3 semmone mamman mussukka mutta sen kanssa ei tule ongelmia eikä hän ole mustis Tessasta. Viljami tarvitsisi kodin jossa sitä rakastetaan ja annetaan huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Hänen pitää olla jollekkin se ykkönen <3

Tästä syystä Viljami onkin menossa uuteen kotiin perjantaina. Toisaala mua kaduttaa ja haluaisin perua, mutta sitten rupean miettimään Viljamia ja mikä on hänelle parasta ja uusi koti ulkoilumahdollisuuksilla valjaissa ja ulkotarhassa ja monta rapsuttajaa = Viljamin koti. Nyt musta tuntuu että Viljamilla on vihdoinkin mahdollisuus päästä KOTIIN. Se on hyvä tehdä nyt kun hän on vielä nuori. Annoin sellaiset griteerit uusille omistajille, että Viljamin einikäinen yhteydenpito. Kuvia ja kuulumisia ja kahvilla voisin myös käydä heidän luonaan. Se lohduttaa että saan vielä jollain tavalla olla osana Viljamin elämää. <3 :)