Tajuttoman onnellinen, mutta myös ahdistunut

Heips!:)

Mistäpäs alottaisin kertomaan mun fiiliksiä. Olen niin tajuttoman onnellinen, mutta myös ahdistunut.
Mulla on maailman paras poikaystävä. En olisi ikinä uskonut löytäväni ketään hänen kaltaistaan. Voiko mulla kerrankin käydä näin hyvä tuuri!? Mulla on ollu elämässä niin hirveästi epäonnea. Niin rakkaudessa kun kaikessa muussakin. Vihdoinkin tuntuu että palaset alkaa loksahtaa paikoilleen. Mulla kuitenkin on pelko, että tämä kaikki hajoaa, taas. Niinhän siinä aina käy, eikö?
Välillä tuntuu että asiat on liiankin hyvin. Ei liian täydellistä suhdetta voi olla olemassakaan? Voiko tää kaikki olla oikeesti näin täydellistä. Kysymyksiä riittää ihan hirveästi ja välillä tuntuu kuin pääni hajoaisi kahtia tai oikeestaan räjähtää kabooom! En tiedä onko muilla ollut joskus sellaista fiilistä :D?

Tosiaan tuon ahdistuneen tunteen mulle tuo yksinäisyys. Poikaystävä on venäjällä töissä 2 kuukautta.
Mulla ei ole oikein ketään tässä kaupungissa. Onhan kavereita, sellaisia joita moikataan kun satutaan kohdalle tai chattaillaan pääasiassa facebookin välityksellä. Multa kuitenkin puuttuu sellainen läheinen kaveripiiri ja se paras ystävä jolle voi kertoa kaiken. Mua jotenkin ahdistaa tää kaupunki ihan hirveesti! Mä en osaa oikein kuvailla tätä fiilistä. Jotenkin tykkään kun tää ei ole liian iso mutta ei liian pienikään kaupunki. Silti joskus kaipaan hälinää ympärille ja sitä ettei jokainen vastaantulija tunnista sua. Täällä kaikki tietää toisensa ja toisten asiat. Poikaystävän kanssa ollut puhetta Tampereelle muutosta joten toivotaan että se suunnitelma toteutuu :) Tampere on tosi mukava paikka! Ja siellä mulla on ainakin yksi tosi kiva ystävä.

Raha on tietysti yksi asia joka stressaa mutta niinhän se varmaan stressaa kaikkia nykyään. Välillä sitä miettii mitä kaikkea on tullut hommattua ja nyt sitten on vähän pulassa sen takia :D Hyvä puhelinkin oli käytössä joka oli sitten pakko myydä kun halusin toisen tilalle. Nyt sitten maksan kahta puhelinta vaikka toista mulla ei enää ole.. Olenko vähän tyhmä? Ehkä :D
Niin ja kun mun tablet tietokonekin varastettiin, joudun siitäkin maksaan kuukausittain itseni kipeäksi.
Asunnon sotkuisuus kanssa ahdistaa. Kun ahdistun, en jaksa siivota ja sitten ahdistun lisää! :D En viihdy kotona ja olenkin todella paljon äidin luona. Tessa tietty mukana :)

Tessa on yksi valopilkku mun arjessa! :) Tottakai se on rankkaa. Se on kuin pieni lapsi jonka yksinhuoltaja minä olen. Tessa vie hirveesti aikaa eikä mulla riitä oikein energiaa enään mihinkään muuhun. Mutta on se sen arvoista. Aivan ihana luttana <3 äitin vaavi!












































Nyt sitten nokka kohti uusia pettymyksiä! :D Ei se auta tässä masentua, onhan mulla asiat kuitenkin ihan hyvin kun vertaa entiseen. :) Rakkaus on parantanut paljon haavoja ja toivon sen jatkuvan ja kestävän kunnes olen taas oma itseni ja voin taas luottaa <3

<3Helena