Mulla on ollut tässä jo pitkän aikaa todella masentava ja surullinen olo. Mun elämä on ollut jotenkin kauheen tyhjää ja merkityksetöntä. En tiedä mitä tekisin, minne menisin. Aina teen ja valitsen väärin. Haluaisin lähteä pois. En pelkästään tästä kaupungista vaan koko maasta. Haluan täydellisesti uuden alun jossain muualla. En vaan voi lähteä ainakaan vuoteen täältä yhtään mihinkään. Tuntuu välillä etten jaksa. Mun koko elämä on ollut taistelemista, mutta aina on ollut jokin syy jatkaa eteenpäin.
Juuri nyt tuntuu siltä, ettei mua pidättele täällä mikään. Miksi kärsiä ja tuottaa pettymystä toisille.
Mulla oli pitkään elämällä tarkoitus, näin tulevaisuuden selkeänä. Eron jälkeen kaikki meni sirpaleiksi, enkä ole löytänyt uutta tavoitetta elämälleni. 3kk sitten osasin kuvitella itseni 5 vuoden päästä. Nyt nään pelkästään mustaa, tyhjää ja kylmää.. Se pelottaa mua.. Mistä sellaisen elämänjanon, tarkoituksen kaikelle oikein löytää? Pitääkö vain odottaa vai tehdä asialle jotain? Olen vaan niin arka kokeilemaan mitään uutta, koska tuotan aina pettymyksen. En ole ikinä tarpeeksi missään asiassa tai kenellekkään. Miten tästä pääsee ylös? Miten selvitä. Sitä sanotaan, että virheistään oppii ja niin minä uskon tehneenikin. Mutta missä ja koska pääsen osoittamaan muille ja ennenkaikkea itselleni, että olen muuttunut, olen uusi ihminen. Mutta sitten rupean miettimään, että olenko? Olenko minä uusi ihminen? Haluanko minä vaan asian olevan näin? Entäs jos mikään ei ole muuttunut ja tuotan pettymyksiä aina uudestaan ja uudestaan. Mun sydän ei kestä enää uusia paineita tai uusia arpia, koska vanhatkaan haavat eivät ole vielä täysin parantuneet.
Ainoa asia mitä haluan, on sydämelleni rauha <3
1. Sä elät tätä elämää itselles, et kenellekkään muulle. Et kavereilles, et tuntemattomille, vaan itselles. Älä mieti kelle tuotat pettymyksen tai kelle et, jäät oravan pyörään. Yksi virhe omassa elämässä pilaa yrityksen elää, ja taas vajoat suohon. 2. Anna aikaa itselles erosta selviämiseen, ja uusien tavotteiden löytymiseen. Ne ei tule hetkessä, eikä löydy hetkessä. Elä tätä päivää, ja katso. Sanonta pitää paikkansa 'Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu jossain muualla toinen ovi'. Anna aikaa että se ovi löytyy. 3. Sä pystyt alottaan nytkin puhtaalta pöydältä. Siihen ei tarvita uutta maata tai paikkakuntaa. Mä voin kertoa omasta kokemuksesta, että se vanha elämä seuraa sua sinne minne ikinä meetkin. 4. Hyväksy itses ja virheet, hyväksy että joskus tulee pettymyksiä ja vaikeempia aikoja. Sä et oo luovuttaja tyyppiä selkeestikkään. Muista joka päivä, että oot vieläkin siinä. Siinä on ensimmäinen syy ja tarkoituks jaksaa eteenpäin ja tulevaisuuden näkymä. Sä et oo luovuttaja. Muista. 5. Ja toistan, anna aikaa itselles eheytyä ja uudistua ihmisenä, älä kyseenalaista sitä jos koet olevasi löytäneesi itsestäsi uuden ihmisen. Anna sillekin aikaa tulla ulos kuorestaan, niin pian huomaat että se on totta, eikä tarvi miettiä. 6. Kanna elämän arpia panssarina ja suojana mukanas, vaali niitä rakkaudella, sillä ne on sitä mikä muokkaa susta sut. Ajattele ne vahvuutena, älä heikkoutena. Ja lopuksi, tsemppiä ja häntä pystyyn. Kaikelle on tarkoituksensa, vaikka nyt voikin tuntua vaikeelta uskoa sitä. Kliseeltä kuulostaa, mutta aika parantaa haavat, ja kliseetkään ei olis kliseitä ellei ne pitäis niin hyvin paikkaansa. :) Eli tsemppiä, kyllä se siitä!
VastaaPoistaTiedän hyvin tunteen, sillä itsekin erosin tässä hiljattain. Tyhjyyden tunne on sietämätön välillä, kun elämän tärkein osa onkin poissa. Opiskelu tai työskentely vie ajatukset hyvin muualle. Mun uudeksi elämänasenteeksi onkin tullut "nauti hetkessä" suunnittelun sijaan. Elämää ei voi oikein suunnitella, vaan kaikkee yllättävää voi tapahtua yhtäkkiä..
VastaaPoistaSamaa mieltä edelläolevan kanssa siitä, että elät itseäsi etkä muita varten. Missään nimessä ei pidä olla täällä toisia miellyttääkseen, vaan ihan itsensä vuoksi. Hae onnellisuutta itsellesi asioista, joista huomaat pitäväsi. Kuuntele itseäsi. Eheytyminen ei välttämättä ole kovin nopea prosessi, vaan vaatii yksilöllisesti aikaa.
Ero ei ole koskaan vain toisen syy, vaan syytä on molemmissa yhtälailla. Itseään syyttelemällä ei pääse eteenpäin, vaikka omista virheistään on hyvä oppiakin. Vaikka nyt tuntuu kauhealta, usko parempaan tulevaisuuteen pitää säilyttää. Sun tai mun tai kenenkään ei tarvitse osoittaa kenellekään mitään, vaan meidän pitää riittää sellaisina kuin olemme. Muuttamalla itseämme toisten miellyttämiseksi, kadotamme itsemme emmekä ole enää se, mitä oikeasti olemme. Olen varma, että joku hyväksyy sellaisena kuin toinen on. Hänet pitää vain löytää.