Translate

perjantai 4. lokakuuta 2013

voinko muuttua?

moikka.
Olis paljon asioita mistä haluis kirjottaa, mutta sit ne on kuitenkin sellasia mitkä ei välttämättä kuulu julkiseen blogiin.Mut voin yleisesti purkaa vähä mun pahaa oloo. Ketään ei kiinnosta mun angstaamiset ja en haluais sellasia tänne laittaa, mut jotenkin siitä tulee ittelle parempi olo.. :/
Mulle on sattunu paljon asioita, eikä ne ole niin hyviäkään. Koko elämä on ollu pelkkää epäinnistumista. Ajattelin kun täytän 18 kaikki muuttuu, mutta ei. Kokoajan tulee takapakkia asioissa. Positiivisia asioitakin on tietty tapahtunu, mut kaikki ne on kuitenki kääntyny huonoks. Nyt viimeaikaisetkin hyvät asiat on menny ihan päin vittua. Tutustuu ihmisii ja sitten niistä tuleeki esiin huonoja puolia. Toinen asia on se,että moni ihminen kääntyy mua vastaan, kun uskoo kaiken mitä joku ihminen kertoo ja  joka ei edes tunne mua. Sen nyt ymmärtäs ehkä jotenkin jos se tuntis mut ja asiat mitä se musta sepittää ois jotenkin totta, mutta ei.. Itekki tullu joo uskottuu jostai ihmisestä asioita, mut se tieto on tullu luotettavalta taholta ja useaan otteeseen ja muualtakin kuullu samaa. Se on eriasia kun se että ihminen joka ei edes tunne sanoo jotai ja kaikki on nii sen puolella ja pitää mua ihan hirveenä ihmisenä. En tiedä. Kai mä sit oon huono ihminen? Ainakin oon ihan vitun tyhmä ja mun arkuus ja ujous pilaa niin monta hyvää asiaa.. Jos olisin samanlainen kun oon läheisimpien ihmisten kanssa niin asiat ois hyvin, en ois sinkku ja sitä rataa.. En osaa olla luonteva uusien ihmisten kanssa. Varsinkaan miehen kenestä oon kiinnostunut. Sit sitä jäätyy ja antaa itsestään ihan vammasen kuvan. Mä kyl rentoudun mut se vie oman aikansa. Kaikki ei sitä jaksa odottaa ja oon taas yksin. En mä oikeesti oo sellanen tylsä ujo ja hiljainen ihminen. Oon puhelias ja sanavalmis ihminen. Nautin omasta rauhasta, mut kaipaan kanssa läheisyyttä. Mulla on vaa nii huono itsetunto. Pidän itseäni rumana, enkä ymmärrä jos mua kehutaan kauniiksi. Katson peiliin ja oon kaikkea muuta kuin kaunis. Ahdistaa jos joku kattoo mua tarkkaan tai huomauttaa jostain mun ulkonäköön liittyvästä asiasta. Otan sen hieman henkilökohtaisemmin ja vaan sen takii kun rupee ahdistaa oma ullkonäkö ja meen vielä enemmän lukkoo. Sit en pysty olee sen jälkee normaali ja oleen ajattelematta sitä asiaa. ''sulla on finni tossa'' - joo kiitos tiedosta, mähän en sitä siis tienny ku meikkasin ilman peilii?!? :D ei tommosii saa huomauttaa. Tai muutkin samankaltaset asiat. Muut ei välttämättä välittäis ja ottais vaan huumorilla. Mä oon vaa nii epävarma omasta ulkonäöstäni :( Haluaisin muuttua ja rentoutua, mut se vaatii aikansa. Ja jonkun ihmisen joka jaksaa kaivaa sen mun oikean persoonalliduusen tän kuoren alta. Mutta kuka jasaa nähdä vaivaa tai odottaa?

Anteeks kirjotusvirheet. Oon pimeessä enkä näe näppäimiä kunnolla ja tekstin tarkistaminen on mulle liian raskasta :D

Tänää kävin töiden jälkee syömässä karpuzissa kaverin kanssa. :) Nomm hyvää ruokaa oliki! Maha ihan täys että pyörin kuin rantapallo ulos ravintolasta. Mut se siitä avautumisesta tällä kertaa. Huomenna kaverin synttäribileet ja omien juhlimista samalla salaa siinä sivussa.

<3Helena

2 kommenttia:

  1. voi sinnuu :( muista että muhun saa ottaa yhteyttä jos on huono olla!

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen tosta, kun ei osaa olla luonteva uusien ihmisten kanssa. Mulla on ihan sama, ja mulle on sanottu siit monta kertaa, mut minkä sille voi jos ei heti aluks tuu vaikka yhteistä puheenaihetta, ja musta on typerää et ihmiset ei sitä ymmärrä et toisilla menee vähä aikaa et tuntee olonsa mukavaks uuden ihmisen seurassa, ja varsinkin sellasen joka sattuu si olee kauheen puhelias, ja ite et saa suun vuoroa, tai sitten et osaa sanoa sen aiheisiin mitään.

    VastaaPoista